15.4.2004

Asian tausta

Merkonomien työttömyyskassa vaati hakemuksessaan vuonna 1996, että sen vuosina 1987, 1991 ja 1993 tekemät A:n työttömyysturvaa koskevat päätökset poistetaan ja asia määrätään käsiteltäväksi uudelleen. Työttömyyskassa oli päätöstensä perusteella maksanut A:lle työttömyyspäivärahaa, mutta Tapiolan työvoimatoimiston vuonna 1996 antaman lausunnon mukaan A työllistyi yrittäjänä 15.5.1987 alkaen.

Ratkaisullaan 25.6.1998 vakuutusoikeus poisti päätökset ja palautti asian työttömyyskassan uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeus viittasi perusteluissaan hakemuksessa esitettyihin seikkoihin ja totesi, ettei suullinen käsittely ollut tarpeen, koska asia oli selvä ja se käsiteltäisiin uudelleen.

Vakuutusoikeuden päätös 16.1.2003

Vakuutusoikeus on sen jälkeen, kun työttömyyskassa ja työttömyysturvalautakunta olivat uudelleen käsitelleet kysymykset A:n oikeudesta päivärahaan ja liikaa maksettujen erien takaisinperinnästä, 16.1.2003 antanut päätöksen A:n valitukseen.

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

A on vaatinut viimeksi mainitun päätöksen poistamista tai purkamista.

A on kanteluperusteinaan vedonnut siihen, että asian ratkaisemiseen osallistunut vakuutusoikeuden jäsen Markku Tasa oli ollut esteellinen, koska hän oli osallistunut päätöksentekoon vakuutusoikeudessa myös 25.6.1998. Lisäksi A:lta oli evätty mahdollisuus suulliseen käsittelyyn ja todistajien kuulusteluun, kun hänelle oli ilmoitettu, ettei hän voinut hakea maksutonta oikeudenkäyntiä suullista käsittelyä varten.

Purkuperusteina A on vedonnut siihen, että päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja siihen, ettei päätöstä tehtäessä ollut otettu huomioon todistusaineiston hukkaamista tai hävittämistä asiaan liittyneen rikostutkinnan yhteydessä eikä myöskään sitä, ettei hän asiaa ja sen käsittelyn kestoa kokonaisuudessaan arvioiden ollut saanut osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Välitoimet

Vakuutusoikeuden jäsen Tasa, vakuutusoikeus ja Merkonomien työttömyyskassa ovat antaneet hakemuksen johdosta selityksensä ja A lausumansa selitysten johdosta.

Käsittelyratkaisu

Vakuutusoikeuden päätöksen purkaminen asiassa, joka koskee työttömyysturvalain mukaista oikeutta työttömyysturvaan, ei kuulu Korkeimman oikeuden toimivaltaan (ks. KKO 1989:132). Hakemus jätetään sen vuoksi tutkimatta siltä osin kuin se perustuu väitteeseen ilmeisen väärästä lain soveltamisesta. Koska myöskään niissä väitteissä, jotka perustuvat vaatimukseen todistusaineiston hävittämisen ja asian käsittelyn keston huomioon ottamisesta asiaa ratkaistaessa, ei ole kysymys vakuutusoikeuden menettelyvirheestä, vaan tuomion harkinnassa tapahtuneeksi väitetystä virheellisyydestä, jätetään hakemus sanotulta osin tutkimatta.

Kantelua koskeva ratkaisu

Vakuutusoikeuden kokoonpanon esteellisyys

A on vedonnut hakemuksessaan ensinnäkin siihen, että Tasa oli vakuutusoikeuden kokoonpanoon kuuluvana työnantajaedustajana jonkinlainen vastapuolen edustaja häneen nähden tai että hän on saattanut edesauttaa vastapuolen etua tai sitten vastustaa työntekijäjärjestöjä. Lisäksi Tasa oli mitä ilmeisimmin siirtänyt A:n syyllisyydestä saamiaan oikeudettomia ajatuksia ja ennakkokäsityksiä asian uuteen käsittelyyn. Yli viisi vuotta vanhojen päätösten purkaminen oli A:n käsityksen mukaan edellyttänyt sitä, että asiassa oli myöhemmin todettu rikollista toimintaa tapahtuneen. Lisäksi ensimmäisellä päätöksellä oli lainvastaisesti purettu päätös vastoin yleistä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, kuten vakuutusoikeus oli vuonna 2003 todennut. Vielä A on todennut, että Tasa on persoonallinen ja voimakastahtoinen henkilö, minkä vuoksi käsittely ei ollut voinut olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännökset tuomarin esteellisyydestä on uudistettu 1.9.2001 voimaan tulleella lailla 441/2001, jonka siirtymäsäännösten mukaan ennen lain voimaan tuloa vireille tulleissa asioissa on kuitenkin sovellettava aiempia säännöksiä. Koska nyt kysymyksessä oleva asia on tullut vireille vakuutusoikeudessa vuonna 2000, sovellettavaksi tulevat oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännökset sellaisina kuin ne olivat tuolloin voimassa. Lisäksi on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta johtuvat tuomarin esteellisyyttä koskevat periaatteet.

Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on todettu, tuomarin oletetaan täyttävän henkilökohtaisen, subjektiivisen puolueettomuuden vaatimukset, jollei toisin osoiteta (esimerkiksi ratkaisu asiassa Gaurtin ym. vastaan Ranska, 20.5.1998, kohta 58). Asiassa ei ole esitetty perusteita, joiden vuoksi Tasan henkilökohtaista puolueettomuutta olisi syytä epäillä.

Vakuutusoikeudesta annetun lain mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa asiaa vakuutusoikeudessa käsiteltäessä, työttömyysturvalaissa tarkoitettujen asioiden käsittelyyn vakuutusoikeudessa osallistuvat maallikkojäsenet eli yksi työnantaja- ja yksi työntekijäjäsen, jotka määrätään tehtäväänsä edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ehdotuksesta (5 a §:n 1 momentin 10 kohta ja 5 b §:n 2 momentin 10 kohta, sellaisena kuin ne olivat laissa 278/1999). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, ettei tiettyjen etutahojen ehdotuksesta määrättyjen jäsenten kuulumista tuomioistuimen kokoonpanoon ole sinänsä pidetty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaisena (ratkaisu asiassa Langborger, 22.6.1989, kohdat 34 - 35). Esillä olevassa asiassa ei ole sellaisia piirteitä, joiden vuoksi olisi perusteita katsoa, että työnantajajärjestöjen ehdotuksesta tehtäväänsä määrätyn maallikkojäsenen osallistuminen asian käsittelyyn olisi objektiivisesti arvioiden ollut omiaan vaarantamaan käsittelyn puolueettomuuden. Tasaa ei siten voida pitää esteellisenä myöskään tuolla perusteella.

Siltä osin kuin A on katsonut Tasan esteelliseksi siitä syystä, että hän oli aiemmin osallistunut vakuutusoikeuden 25.6.1998 tekemään ratkaisuun, jolla vakuutusoikeus oli poistanut A:ta koskeneet päätökset työttömyysturvan myöntämisestä ja määrännyt asian käsiteltäväksi uudelleen, Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa asian tullessa vireille vakuutusoikeudessa, henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina taikka aikaisemmin päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa. Näin ollen on arvioitava, onko päätöstä, jolla aiempi ratkaisu on purkuhakemuksen johdosta poistettu, ja valitusta sittemmin annetusta uudesta ratkaisusta pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla samaan asiaan kuuluvina siten, että osallistuminen ensin mainittuun päätökseen olisi tehnyt Tasan esteelliseksi osallistumaan jälkimmäisen valitusasian käsittelyyn. Tätä kysymystä harkittaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen saman kaltaisia tilanteita koskeva ratkaisukäytäntö. Lähtökohtana tällöin on, että ratkaisevaa merkitystä ei ole asianosaisen mahdollisilla henkilökohtaisilla epäilyillä tuomarin tai tuomioistuimen puolueellisuudesta, vaan sillä, voidaanko epäilyjä objektiivisesti arvioituna pitää oikeutettuina.

Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että tuomioistuimissa esiintyy monenlaisia asioita, joissa tuomari joutuu tekemään päätöksiä asian eri vaiheissa. Esimerkkinä voidaan mainita maksukyvyttömyysmenettelyt. Onkin selvää, että vaikka eri vaiheissa tehtävät päätökset sinänsä liittyvät samaan asiakokonaisuuteen, niitä ei välttämättä voida pitää nyt sovellettavan esteellisyyssäännöksen kannalta "samaan asiaan kuuluvina". Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratkaisukäytännöstä ilmenee, että jos tuomari asian eri käsittelyvaiheissa tekee sitä koskevia ratkaisuja, tästä ei aiheudu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimusten kannalta esteellisyyttä, mikäli ratkaisut koskevat toisiinsa nähden erillisiä kysymyksiä (esimerkiksi ratkaisu asiassa Morel vastaan Ranska, tuomio 6.6.2000, erityisesti kohdat 47 - 49, ja ratkaisu asiassa Depiets vastaan Ranska, tuomio 10.2.2004, erityisesti kohdat 36 ja 41). Se, että tuomari asian aikaisemmassa vaiheessa on tullut tuntemaan asiaa yksityiskohtaisesti, ei sinänsä merkitse sellaisen ennakkokäsityksen syntymistä, joka estäisi pitämästä tuomaria puolueettomana hänen ratkaistessaan sittemmin pääasiaa siinä vaiheessa esitettävien seikkojen ja todisteiden pohjalta. Myöskään tosiseikkojen alustava arviointi ei tee tuomaria esteelliseksi lopullisessa harkinnassa (Morel-tuomion kohta 45 ja Depiets-tuomion kohta 35).

Edellä selostettujen periaatteiden valossa A:n epäilyt eivät ole oikeutettuja yksistään sen johdosta, että Tasa oli jo aikaisemmin vakuutusoikeuden jäsenenä osallistunut päätöksentekoon etuuspäätösten poistamisesta tai saanut tuolloin tietoja vireillä olleesta rikosasian esitutkinnasta ja että hän näin ollen oli muutoin ennalta tuntenut A:n asian. Objektiivisesti oikeutettuja epäilyksiä ei myöskään voida perustaa Tasan väitettyyn vaikutusvaltaan vakuutusoikeuden kollegiossa, jossa hän on toiminut yhtenä jäsenenä viidestä. Ratkaisevaa asiassa on se, voidaanko Tasalle vakuutusoikeuden aikaisemman asian käsittelyn ja päätöksen luonne huomioon ottaen katsoa syntyneen ennakkoasenne sen suhteen, miten myöhemmin esille tulleet kysymykset tulisi ratkaista.

Vakuutusoikeuden päätös vuonna 1998 on perustunut työttömyysturvalain 43 §:ään ja oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 10 §:n 2 momenttiin. Ensin mainitun säännöksen mukaan vakuutusoikeus voi poistaa lainvoimaisen etuuspäätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi, jos päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen. Jälkimmäisen säännöksen mukaan päätöksen purkamista tulee hakea ennen kuin viisi vuotta on kulunut siitä, kun päätös sai lainvoiman, ellei hakemuksen tueksi esitetä erittäin painavia syitä. Kuten vakuutusoikeuden alussa kuvatusta päätöksestä ilmenee, ratkaisussa on otettu kantaa vain siihen, ovatko laissa säädetyt edellytykset työttömyyskassan päätösten poistamiselle olleet olemassa. Tämä harkinta on perustunut siihen aineistoon, mikä hakemuksen tueksi oli esitetty. Tällaisena aineistona on päätöksessä mainittu vain työvoimapoliittinen lausunto, joka on työttömyyskassaa sitova, mitä seikkaa vakuutusoikeuden enemmistö on pitänyt sellaisena erittäin painavana syynä, jota oikeudenkäymiskaaren säännöksessä tarkoitetaan.

Vakuutusoikeuden 16.1.2003 antamalla päätöksellä on puolestaan ratkaistu kysymys A:n työllistymisestä ja työttömyyskorvauksen takaisinperinnästä. Ratkaisusta ilmenee, että syyttämättäjättämispäätös, johon A on edellä viitannut, on tehty vasta 20.4.1999, ja että se on ollut vakuutusoikeuden tiedossa nyt kyseessä olevaa asiaa ratkaistaessa. Päätösharkinta asiassa on perustunut niihin väitteisiin ja selvityksiin, joita asiassa on sitä työttömyyskassassa, työttömyysturvalautakunnassa ja vakuutusoikeudessa käsiteltäessä esitetty. Tätä osoittavat niin laaja asiakirja-aineisto kuin erityisesti laajat perustelut, joissa on yksilöidysti otettu kantaa A:n omistussuhteisiin eri yrityksissä, toimintaan ja työllistymiseen niissä.

Vakuutusoikeudessa vuosina 1998 ja 2003 ratkaistavina olleet kysymykset ovat oikeudellisesti poikenneet toisistaan ja tehdyt päätökset perustuvat erilaiseen selvitykseen. Vaikka vakuutusoikeuden jäsenenä asian ratkaisuun osallistunut Tasa on voinut vuonna 1998 saada A:n väittämin tavoin tietoa hänen asiastaan yleensä, Korkein oikeus katsoo, ettei A:n epäilyä siitä, että Tasalla ja siten vakuutusoikeudella olisi ollut ennakkokäsitys siitä, miten hänen työllistymistään tai työttömyyskorvausten takaisinperintää koskeva asia tulisi sittemmin ratkaista, voida edellä mainituin perustein pitää objektiivisesti perusteltuna.

Maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva ilmoitus

Vakuutusoikeudessa vuonna 2000 vireille tulleeseen oikeudenkäyntiin on ollut sovellettava maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettua lakia. Kuten A on väittänyt, vakuutusoikeuden esittelijä on ilmoittanut vastauksena A:n tiedusteluun, ettei maksutonta oikeudenkäyntiä voida myöntää vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa. Ilmoitus on ollut lainmukainen. Asiassa ei siten ole tapahtunut väitettyä menettelyvirhettä, jonka voitaisiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Aija Peltola.